5. TULOSTEN POHDINTAA
 

Tarkastelen seuraavaksi yksityiskohtaisemmin yleisessä merkitysverkostossa
tiivistettyjä tuloksia ja asetan ne vuoropuheluun johdantoluvussa esittämieni aikaisempien tutkimustulosten sekä teorioiden kanssa. Kvalitatiivisen tutkimusparadigman mukaisesti tutkimukseni tulokset eivät ole yleistettävissä. Tulokset ovat kuitenkin suuntaa-antavia ja niiden pohjalta voidaan nähdä, minkälaiset teemat ovat todennäköisesti keskeisiä vanhempiin miehiin kiintyvien nuorten homomiesten kokemusmaailmassa.

 

5.1. Vanhempiin miehiin kiintyvän nuoren homomiehen "puhdas" tyyppi ja sen variaatiot

Mielestäni hedelmällinen lähtökohta on tarkastella Markon, Johanneksen ja
Aapelin ilmentämää tyyppiä "puhtaana" vanhempiin miehiin kiintyvän nuoren

homomiehen tyyppikuvauksena ja muita tyyppejä tämän "puhtaan" tyypin

erilaisina muunnelmina. "Puhtaassa" tyypissä vanhempiin miehiin kohdistuva

mieltymys ilmenee absoluuttisimmillaan; variaatioissa mukaan tulee

suhteellisuutta ja uusia aspekteja.

"PUHDAS" TYYPPI: Pitänyt vanhemmista miehistä aina, lapsesta asti. Ei osaa
sanoa syytä mieltymyksen synnylle. Ikäero erittäin tärkeä

pari/seksisuhteissa. Kaikki kumppanit olleet vanhempia miehiä. (MARKO,

JOHANNES, AAPELI)

1. variaatio: Muuten sama kuin "puhdas" tyyppi, mutta mieltymyksen syntyyn on saattanut vaikuttaa vähäinen isäkontakti lapsena ja nuorena; toisaalta kokenut aina olevansa henkisesti ikäistään vanhempi ja pitävänsä sen takia vanhempien miesten seurasta. (RIKU)

2. variaatio: Muuten sama kuin "puhdas" tyyppi, mutta kokenut aina olevansa henkisesti ikäistään vanhempi ja pitävänsä sen takia vanhempien miesten seurasta; toisaalta vanhempi mies edustaa sitä ihannetta (roolimallia), minkälainen itse haluaisi olla. Ikäero tärkeä pari/seksisuhteissa, mutta voisi kuitenkin kuvitella suhteen samanikäisen/nuoremman kanssa. (TUOMAS)

3. variaatio: Muuten sama kuin "puhdas" tyyppi, mutta tiedosti pitävänsä
vanhemmista miehistä samaan aikaan kuin tiedosti homoutensa. Hakee

vanhemmasta miehestä turvallisuutta ja elämänkokemusta. Ikäero tärkeä

pari/seksisuhteissa, mutta voisi kuitenkin kuvitella suhteen samanikäisen/nuoremman kanssa. (JARNO)

4. variaatio: Muuten sama kuin "puhdas" tyyppi, mutta tiedosti pitävänsä
vanhemmista miehistä vasta parikymppisenä. Hakee vanhemmasta miehestä turvallisuutta. Suurin osa kumppaneista ollut vanhempia miehiä. (KIMMO)


Suurin osa tutkittavista ei osannut sanoa syytä vanhempiin miehiin kohdistuvan mieltymyksensä synnylle: he olivat pitäneet vanhemmista miehistä niin kauan kuin muistivat eivätkä he osanneet antaa kiinnostuksen synnylle mitään alkusyytä tai -ajankohtaa. Mieltymys koettiin samanlaiseksi kokonaisvaltaiseksi ja selittämättömäksi persoonallisuuden piirteeksi kuin mikä tahansa ominaisuus. Ainoastaan Jarno ja Kimmo kokivat tiedostaneensa asian myöhemmässä vaiheessa: Jarno nuoruusiän kynnyksellä, samaan aikaan kuin hän tiedosti homoutensa, ja Kimmo vasta parikymppisenä. Suurelle osalle tutkittavista ikäero oli erittäin merkittävä tekijä pari- ja seksisuhteissa; ts. he joko eivät voisi lainkaan kuvitella solmivansa suhdetta samanikäisen tai nuoremman kanssa, tai he voisivat teoriassa kuvitella tällaisen suhteen, mutta käytännössä eivät. Ainoastaan Jarno ja Tuomas sanoivat voivansa kuvitella suhteen samanikäisen tai nuoremman kanssa. Lähes kaikkien tutkittavien kumppanit olivat systemaattisesti olleet vanhempia miehiä.

Suppen (1985) esittämän cue - response-mallin mukaisesti voidaan olettaa, että ikäero on vanhempiin miehiin kiintyvillä nuorilla homomiehillä tyypillisimmin parafiilinen seksuaalinen vihje , ts. ikäero on välttämätön seksuaaliselle kiihottumiselle. Toisaalta Jarnon ja Tuomaksen kohdalla ikäeron voidaan olettaa olevan fasilitatiivinen seksuaalinen vihje, ts.
ikäero ei ole välttämätön seksuaaliselle kiihottumiselle, mutta vahvistaa kiihottumista merkittävästi.

 

5.1.1. Vanhempi mies henkisesti samantasoisena

Riku ja Tuomas kokivat olleensa aina henkisesti ikäistään vanhempia ja
pitävänsä sen takia vanhempien miesten seurasta:

 

N: Joo, no mitä sä aattelet sitten, et mikä siinä on se ikäeron merkitys siinä, et jollei siinä oo tätä isä-poika -asetelmaa, niin tota kuitenkin sä haet vanhempaa, et tota mikä siitä tekee sitten kivemman, et on niinku ikäero?
R: No yks aika hyvä syy mun mielestä on se, että niin, et tota tota mä oon mielestäni niinku ollu aina niinkun ikäistäni vanhemman oloinen, et tota mä en oo niinku koskaan tullukkaan toimeen silleen itteeni nuorempien tai oman ikäistenkään kanssa. Et ehkä sitä niinku sitten ettii sitä, vanhemmista miehistä sitä niin sanottua hyvää juttuseuraa, ja kokee niinku olevansa ittekkin sillä samalla aaltopituudella, niin sanotusti. (Riku, haastattelu

13.11.1998)


Rikun ja Tuomaksen kohdalla voidaan ajatella, että ikäeron merkitys on jonkin verran hämärtynyt, koska he kokevat olevansa henkisesti samalla "aaltopituudella" kumppanin kanssa, vaikka ikävuosissa mitattuna kumppani onkin vanhempi – subjektiivisella tasolla ikäeroa ei siis oikeastaan ole lainkaan.

 

5.1.2. Vanhempi mies roolimallina

Tuomaksen kokemuksessa vanhempi mies on edellisen lisäksi roolimalli ja edustaa sitä ihannetta, minkälainen Tuomas itse haluaisi olla:

N: - - no mikä on sitten sun oma näkemykses siitä, et minkä takia sä pidät vanhemmista miehistä?
T: No suoraan sanottuna analysoin tota asiaa sen jälkeen ku viimeks tavattiin, että mikä siinä on. Uskoisin, et se johtuu siitä, että tavallaan se on se ihanne minkälainen mä itse haluaisin olla. Siis justiin mä itse haluaisin olla semmonen "daddymäinen" viiskymppinen, harmaantuva mies, että jotenkin se niinku se sosiaalinen rooli sopis paremmin, et se tois enemmän karismaa, enemmän auktoriteettia, mitä sit tarvitaan sekä työssä että noin erilaisessa harrastetoiminnassa missä oon mukana, tai järjestötoiminnassa.

(Tuomas, haastattelu 14.11.1998)
Tuomaksen kohdalla vanhempiin miehiin kohdistuvassa preferenssissä on nähtävissä tietynlaisia aktiivisia oman itsen henkiseen (ja fyysiseen) kehittämiseen tähtääviä taipumuksia. Tuomakselle vanhempi mies on ikään kuin se kehityksellinen päämäärä, jota kohti hän pyrkii elämässään kulkemaan. Toisin sanoen, Tuomaksen kokemuksessa vanhempi mies ilmenee ideaalistettuna Viisaan Vanhan Miehen arkkityyppinä, jota Tuomas haluaisi ilmentää enemmän itsessään.

Jungin (1991/1959, 35) ajattelussa Viisaan Vanhan Miehen arkkityyppi edustaa ylivertaista mestaria ja opettajaa sekä hengellisyyttä ja ‘henkeä’ (engl. spirit) ylipäätään. Viisas Vanha Mies edustaa myös henkisen kehityksen (individuaatioprosessin) huipentuman – kokonaisvaltaisen minuuden (Self) aktualisoimisen – maskuliinista aspektia (Jacobi, 1973/1943, 124 - 127). Tuomaksen kokemuksessa individuaatioprosessi ja Viisaan Vanhan Miehen tavoittelu saa myös konkreettisia fyysisiä ilmenemismuotoja:

N: No onko mitään semmosta mitä sä haluaisit muuttaa sun kehossa tai sitten persoonassa?
T: No onhan se tietenkin se, että minkä takia koen, että haluaisin olla tämmönen niinku alussa kuvailin, tämmönen kaks kertaa itteni ikäinen - - kyllä se on ihan käyny mielessä alkaa jotain testosteronihormoniakin käyttämään, että tulis paljon miehekkäämmäks, mutta sen minä kyllä suoraan myönnän, että se on typerä ajatus, enkä usko että aion sitä toteuttaa, kuntosalilla kyllä ehkä alan käymään. Mutta että tohon henkisiin ominaisuuksiin, niin justiin puhuin tästä karismasta, että sitä minä en tiedä, että mikä se on ihmisessä, tai niinku vanhemmissa ihmisissä yleensä joku semmonen kyky, että ku tulee huoneeseen, niin melkein imee sen koko huomion, joku tämmönen niinku tämmönen siinä persoonassa oleva karisma ja semmonen että saa ihmiset todella kuuntelemaan, ni semmosen kyllä haluaisin saada itselleni. Että ku nyt päinvastoin tuntuu jotenkin typerältä, että sitä saa puhua pälättää ja tuntuu, että äänikin on niin ruma, että ihmiset ei kuuntele.


5.1.3. Opettaja - oppilas-rooliasetelma

Tuomaksen aktiivisten henkisten transformaatioponnistelujen pohjalta voisi
olettaa, että hän kokisi opettaja - oppilas-tyyppisen rooliasetelman

keskeiseksi suhteessaan ihannemiehen kanssa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan

Tuomaksen kokemuksessa suhde ihannemiehen kanssa oli korostetusti

tasa-arvoinen.

Yleisesti ottaen opettaja - oppilas-tyyppinen rooliasetelma jakoi tutkittavat melko tarkkaan kahteen ryhmään: toisille kyseinen asetelma oli erittäin keskeinen suhteessa ihannemiehen kanssa (JARNO, MARKO, JOHANNES, RIKU), toiset taas kokivat, että asetelma ei liity millään tavalla ihannemiehen ja itsen suhteeseen (TUOMAS, AAPELI, KIMMO). Historiallisesti ajatellen opettaja - oppilas-tyyppinen asetelma on yksi vanhimmista homosuhteen malleista: antiikin Kreikassa nähtiin hyveenä se, että
varhaisnuoruuttaan elävä poika otti vanhemman miehen rakastajakseen ja

opettajakseen (Spencer, 1995, 39 - 52). Platonin Faidros-dialogissa kuvattu henkisiin arvoihin painottuva rakkaussuhde nuorukaisen ja vanhemman miehen välillä on edelleen vaikuttava voima homokulttuurissa, vaikka nykyään suositaankin samanikäisten kumppanien tasa-arvoista suhdetta.

Tutkittavien kokemusmaailmassa opettaja - oppilas-asetelma sai erilaisia sisältöjä. Jarnon kokemuksessa olennaista oli vanhemman miehen elämänkokemus, josta nuorempi voi oppia. Marko koki yleisesti, että hänellä on paljon opittavaa vanhemmalta mieheltä. Johanneksen kohdalla opettaja - oppilas-asetelma oli keskeinen, mutta ei lainkaan välttämätön elementti suhteessa ihannemiehen kanssa:

N: No entäs kiehtooko sua tämmönen opettaja - oppilas-tyyppinen asetelma, et sillä vanhemmalla on elämänkokemusta ja sit se antaa sulle sitä?
J: Joo, kyllä. Mähän oon kestorakastunu kaikkiin vähänkin sopivannäkösiin

opettajiin. Ja tota, niin toisaalta, vaikka kaikkien kuuskymppisten älykkyysosamäärä olis 60, niin silti mä tykkäisin vaan niistä. Et ei se niinku kuitenkaan liity tähän älyyn tai siihen... vaikka tää onkin niinku kiva sanoo aina kaikille, et joo et ku ne voi opettaa niin paljon ja niillä on elämänkokemusta ja blaa-blaa-blaa, ni ei se oo se juttu, vaan vaikkei niillä olis mitään annettavaa, vaikkei ne tietäis tuon taivaallista mistään asiasta, niin siltikin niin en mä vois pitää minkään muunlaisista miehistä. Mut opettaja - oppilas niinku oli kuitenkin niin kouluaikana niin tää todella keskeinen fantasiajuttu.
Rikun kokemuksessa opettaja - oppilas-asetelman sisältö vaihteli tilanteen mukaan: joissain asioissa nuorempi osapuolikin voi olla opettajana vanhemmalle.
 

5.1.4. Vanhempi mies elämää kokeneena
 

M: - - kypsemmissä miehissä on se hyvä puoli, että ensinnäkin tietysti hyvin usein ne tietää aika tarkkaan mitä ne haluaa, ja niitten kanssa pystyy käymään hyvin mielenkiintoisia ja haastavia keskusteluja ja näin poispäin. Ja sitten totta kai ne on sängyssä hyviä koska niillä on kokemusta. Mutta ei se kyllä aina paikkaansa pidä. (Marko, haastattelu 26.10.1998)


Tutkittavat mainitsivat vanhemman miehen elämänkokemuksen yhdeksi tärkeäksi

syyksi sille, minkä takia he pitivät vanhemmista miehistä. Elämänkokemus vaikuttaa liittyvän jonkin verran opettaja - oppilas-asetelmaan, mutta elämänkokemuksella tarkoitettiin myös seksikokemuksia. Elämänkokemuksella koettiin toisaalta olevan se huono puoli, että erilaisten maailmankatsomusten takia ajaudutaan helposti väittelyihin.

 
 

5.2. Tutkittavien ihannemiestyyppejä
 

1. tyyppi ("nallekarhu"): Isokokoinen, vatsakas, parrakas, karvainen (JARNO,
JOHANNES, RIKU, TUOMAS, KIMMO)

2. tyyppi ("irstas vanha mies"): Isokokoinen, vatsakas, harmaantuva,
kaljuuntuva (MARKO)

3. tyyppi ("maalaisisäntä"): Pienikokoinen, jäntevä, vanttera (AAPELI)


"Nallekarhu" vaikuttaa olevan selvästi yleisin ihannemiestyyppi tutkittavien kokemuksessa. Tämä johtuu todennäköisesti ainakin osittain siitä, että suurin osa tutkittavista on Suomen karhuryhmien jäseniä, "karhunpentuja". Alakulttuurin vaikutus omaa ihannemiestyyppiä kuvaileviin kielellisiin ilmaisuihin on oletettavastikin voimakas, vaikka ihannemiestyyppi sinällään olisikin muodostunut jo lapsuudessa.

 

5.2.1. Ihannemiehen ikä

Markon, Johanneksen, Tuomaksen ja Aapelin ihannemiesten ikähaarukka vaihteli 50 - 70 vuoden välillä. Siten voidaan sanoa, että he olivat selkeästi ‘gerontofiilejä’ Hirschfeldin (1952, 227) määrittelemän kriteerin perusteella. Markon, Tuomaksen ja Aapelin kokemuksessa ihannemiehen ikähaarukka on pysynyt aina suurinpiirtein samana; Johannes puolestaan koki, että ihannemiehen ikähaarukka kasvaa oman iän myötä. Markon, Johanneksen ja Aapelin ilmentämä vanhempiin miehiin kiintyvän nuoren homomiehen "puhdas" tyyppi saa lisätukea heidän selkeistä ikäpreferensseistään.
Jarnolle, Rikulle ja Kimmolle riitti, että ihannemies olisi itseä vanhempi; he eivät ilmaisseet mitään erityistä ikähaarukkaa.

 

5.2.2. Ihannemiehen fyysiset vs. henkiset ominaisuudet

Riku, Tuomas ja Aapeli asettivat ihannemiehen fyysiset ominaisuudet selkeästi etusijalle, vaikka he myös totesivat, että henkisillä ominaisuuksilla on suuri merkitys erityisesti parisuhteessa. Jarnon ja Johanneksen kokemuksessa henkiset ominaisuudet olivat periaatteessa tärkeämpiä, mutta pelkässä seksisuhteessa he asettivat fyysiset ominaisuudet etusijalle. Markon kokemuksessa fyysiset ja henkiset ominaisuudet olivat
kummatkin yhtä tärkeitä. Kimmo sen sijaan asetti selkeästi henkiset ominaisuudet etusijalle kaikissa suhteissa.

Suurelle osalle tutkittavista ihannemies oli ominaisuuksiltaan samanlainen riippumatta siitä, oliko kyseessä parisuhde vai seksisuhde. Johanneksen ja Rikun kokemuksesta oli kuitenkin löydettävissä kaksi erilaista ihannemiestyyppiä: seksisuhdetta ajatellen he hakivat dominoivaa, päällekäyvää, riuskaotteista miestä, kun taas parisuhteen ollessa kyseessä ihannemiehen tulisi olla tasa-arvoinen, kiltti ja hellä. Nämä tulokset vaikuttavat olevan mielenkiintoisella tavalla täysin vastakkaisia Harryn (1982) tutkimukseen verrattuna. Hänen mukaansa ne homot, jotka etsivät vanhempaa kumppania, haluavat kumppanin olevan myös dominoivampi parisuhteessa. Oma aineistoni viittaa kuitenkin siihen, että vanhempiin miehiin kiintyvät nuoret homomiehet etsivät parisuhdetta ajatellen kumppania, joka kohtelee heitä tasavertaisena ikäerosta huolimatta. Sitä vastoin seksisuhteen ollessa kyseessä heidän kokemuksestaan voidaan löytää paljon dominoivaan vanhempaan mieheen liittyviä fantasioita.
 

5.2.3. Ihannemiehen varakkuus

Suurin osa tutkittavista oli selkeästi sitä mieltä, että ihannemiehen ei tarvitse olla varakas; Tuomas jopa koki, että hän voisi periaatteessa elättää myös kumppaninsa. Ainoastaan Johanneksen kokemuksessa ihannemies oli parisuhdetta ajatellen varakas; seksisuhteessa varakkuudella ei hänen mielestään ole merkitystä, mutta se voi kuitenkin olla kiihottavaa. Myös Markon kokemuksessa varakkuus voi olla seksikäs ominaisuus, jos mies osaa käyttäytyä siten, että varakkuus näkyy; muuten sillä ei ole merkitystä.

Tulokset näyttävät vahvistavan Steinmanin (1990) tutkimuksen johtopäätöksen: vanhempiin miehiin kiintyvä nuori homomies ei hae vanhemmasta kumppanista materiaalisia, ulkoisia "vaihtohyödykkeitä", vaan pääasiassa sisäisiä ominaisuuksia kuten iän mukanaan tuomaa viisautta.

Erityisesti vanhemman miehen seksuaalinen viehättävyys vaikuttaa olevan tutkittavien kokemuksessa yksi olennainen syy sille, miksi he kokevat vanhemmat miehet kiinnostaviksi:

M: - - sitten niinku teini-iässä kyllä - - mä jatkuvasti fantasioin juuri tämmösestä meiningistä mitä mulla nyt on - - Ja se oli niinku aivan jännittävää, mä muistan, enhän mä tietenkään ravintolaiässä enkä mitään, mut mä muistan kuinka äärettömän kiehtovalta ajatukselta musta tuntui se, että mä olen jossain ravintolassa, istun siellä pöydässä ja sitten niinkun joku vanhempi mies istuu mua vastapäätä ja laittaa pöydän alla niinku mun reidelle kätensä. Ja sit ku mä myöhemmin oon kokenu sen, ni se on kyllä totta, se on hienoo.
N: Se on tavallaan se fantasia niinku lihallistuu?

M: Kyllä, ihan hyvin.

(Marko, haastattelu 26.10.1998)

***

J: - - sellanen miehisen jäyhä niinku perussuomalaismies... siis semmonen tyyppi jonka mä haluaisin ehdottomasti sänkyyn, tällanen super-macho karju uros - -
(Johannes, haastattelu 28.10.1998)


Aineiston perusteella voidaan todeta, että epätasa-arvoiset valta-asetelmat liittyvät tutkittavien kokemusmaailmassa yksinomaan seksifantasioihin; pidempiaikaista parisuhdetta ajatellessaan tutkittavat korostavat sitä, että ikäerosta huolimatta kumppanien pitää olla täysin tasavertaisia. Tämä tulos vaikuttaa vahvistavan Leen (1990) ajatusta siitä, että eri-ikäisten välisessä parisuhteessa osapuolten on kyettävä työstämään itselleen myös tasavertaisten kumppanien roolit, vaikka epätasa-arvoiset valta-asetelmat olisivatkin keskeisellä sijalla esim. pariskunnan seksileikeissä. Tasa-arvo parisuhteen arkipäivässä näyttää olevan tärkeä asia suhteen jatkuvuuden kannalta.

 

5.3. Isäsuhteen merkitys
 

1. tyyppi: Dominoiva ja pelottava isä, johon tutkittavalla oli etäinen suhde (RIKU)

2. tyyppi: Dominoiva, välillä kuitenkin hellä isä, johon tutkittavalla oli etäinen suhde (JARNO, JOHANNES)

3. tyyppi: Neutraali isä, johon tutkittavalla oli neutraali suhde (TUOMAS)

4. tyyppi: Mukava isä, johon tutkittavalla oli läheinen suhde (MARKO,
AAPELI, KIMMO)

5. tyyppi: Isä seksiobjektina (JOHANNES)

Tutkittavan lapsuus- ja nuoruusajan tärkein mieshenkilö
1. Isä (TUOMAS, AAPELI, KIMMO)
2. Muu sukulainen (JARNO, MARKO)

3. Ei ketään tärkeää mieshenkilöä (JOHANNES, RIKU)


Isäsuhteen merkitys tutkittavien kokemusmaailmassa vaihteli paljon. Tutkittavien kokemus isäsuhteestaan vaikuttaa jonkin verran painottuvan myönteisempiin sävyihin; ainoastaan yksi tutkittava koki isäsuhteensa täysin negatiivisena ja etäisenä. Kolme tutkittavaa on myös maininnut isän lapsuus- ja nuoruusaikansa tärkeimmäksi mieshenkilöksi. Yhdelle tutkittavalle isä oli seksifantasioiden ja märkien unien kohteena:

N: No muistatsä mitään semmosta, et - - ootsä koskaan fantasioinut, et sä
olisit harrastanut isän kanssa seksiä, ihan suoranaisesti?

J: Ikävä tunnustaa, mut kyllä, mä oon jopa nähny siitä unia, useinkin pienenä. Et tota, isä on tosiaan sellanen, tai siis oli ihan fyysisesti sen näköinen mitä mä nykyäänkin etsiskelen. Ja, kyllä joo, isä oli ihan yks mun seksi-idoleita.

(Johannes, haastattelu 28.10.1998)
Aineiston perusteella ei voida tehdä yleistäviä päätelmiä siitä, miten tutkittavien hyvä tai huono isäsuhde on mahdollisesti vaikuttanut heidän vanhempiin miehiin kohdistuvan preferenssinsä synnylle. Esiintyneiden isätyyppien laaja skaala ‘etäisestä’ ‘läheiseen’ antaa kuitenkin mielestäni aihetta olettaa, että isäsuhteen laadulla ja vanhempiin miehiin
kiintymisellä ei välttämättä ole mitään syy-yhteyttä. Vain Johanneksen kokemus isästä seksiobjektina – ja isän yhteneväisyys hänen nykyisen ihannemiestyyppinsä kanssa – viittaa suoraan oidipaaliseen fiksaatioon (vrt. Brenner, 1987, 103; Mangs & Martell, 1976, 111 - 112). Myös Aapelin ja Kimmon kokemuksessa isällä oli yhtäläisyyksiä ihannemiehen kanssa, vaikkakaan ei yhtä eksplisiittisesti seksuaalisessa kontekstissa kuin Johanneksella:
N: - - jos sä ajattelet niitä miehiä joista sä niinku tykkäät, ni - - koetko sä että isä oli samanlainen kun nää miehet? - -
A: Fyysisesti samantyyppisiä - -

N: Ja hän oli jämerä ja...?

A: Jämerä ja sitten sillai että jäntevä ym. Joo, aika paljon muuten löytyy samanlaisia piirteitä siitä.

N: Tykkäsitsä sun isästä?

A: Kyllä.

(Aapeli, haastattelu 7.12.1998)

***

N: - - no miten sit tota, koetsä sit et tää ihannemies on lähellä sun, tota, tätä sun isää?
K: Kyllä, kyl siinä on aika paljon sitä.

N: Minkälainen sun isä oli fyysisesti?

K: Se oli semmonen punakka pönäkkä tanakka, tavallinen suomalainen mies - -

Itse asiassa saatanan hyvän näköinen sekin oli!

N: Oliks sulla koskaan mitään seksifantasioita häntä koskien?

K: Ei.

(Kimmo, haastattelu 7.12.1998)

Tuomaksen kokemuksessa isä ja ihannemies olivat sen sijaan täysin toistensa vastakohtia:
N: - - koetsä yhtään, et - - onks tää ihannemies yhtään lähellä sun isää?
T: Ei oo ollenkaan.

N: Et onks se vähän, jos mä oon ymmärtäny oikein, et se on vähän niinku

vastakohta isästä?

T: Tavallaan on, siis eiköhän siinä mee aika tarkkaan mene ristikkäin, että

fyysisesti lähes täydellinen vastakohta ja myöskin noin henkisesti, niinkun

sanoin, että minusta se varakkuus tai koulutus ei merkitse mitään, että

päinvastoin minä ehkä pitäisin enemmän jostain tämmösestä fyysisen työn

tekijästä, rakennusmiehestä tai jostain tämmösestä fyysisemmästä.

(Tuomas, haastattelu 14.11.1998)
Jarno koki jääneensä vaille isällistä hellyyttä ja rakkautta nuorempana ja etsi sen takia isähahmoa muistuttavaa ihannemiestä ja sellaista isä - poika-rooliasetelmaa, jota hän olisi toivonut nuorempana. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan kokenut, että vähäinen isäkontakti olisi syynä vanhempiin miehiin kohdistuvan mieltymyksen synnylle.

Ainoastaan Marko ja Riku mainitsivat vähäisen isäkontaktin mahdolliseksi syyksi sille, että he etsivät isähahmoa edustavia vanhempia miehiä. Marko ei loppujen lopuksi kuitenkaan uskonut teoriaan lainkaan ja Riku ilmaisi asian pelkkänä televisiosta kuultuna olettamuksena:

N: Tota, sä et oo miettiny mitenkään sitten et mistä se vois niinku johtua tai mitään tämmöstä?
R: No mitä nyt on teeveestä kuullu jotain tämmösii teorioita esitettävän, että niin tota hakee niinku isän korviketta, niin no tavallaan ehkä sekin sopis, koska mun faija on tehny metsurin töitä ja se on ollu niinku aika paljon pois himasta, sillon ku mä oon niinku ollu semmonen alle kouluikänen ja tälleen. (Riku, haastattelu 13.11.1998)
Kaiken edellisen perusteella vaikuttaa siltä, että vanhempiin miehiin kohdistuva mieltymys voidaan selittää sekä etäisellä että läheisellä isäsuhteella. Tästä päätelmästä seuraa, että kaikkien homomiesten pitäisi kiintyä yksinomaan vanhempiin miehiin, mikä ei pidä paikkaansa. Tutkittavat eivät itse koe isäsuhdettaan (hyvää tai huonoa) mieltymystään selittävänä tekijänä ja tämän tutkimuksen näkökulmasta heidän kokemukselliselle
realiteetilleen on annettava suurin painoarvo.

 

5.3.1. Isä - poika-tyyppinen rooliasetelma suhteessa ihannemiehen kanssa

Isä-poika -tyyppinen rooliasetelma jakoi tutkittavat kahteen ryhmään: toisille asetelma oli erittäin keskeinen suhteessa ihannemiehen kanssa (JARNO, MARKO, JOHANNES, KIMMO), toisille asetelma ei ollut lainkaan relevantti (RIKU, TUOMAS, AAPELI). On mielenkiintoista pohtia, minkä takia asetelma on kuitenkin monelle hyvin tärkeä, vaikka tutkittavat eivät kokeneet oikeaa isäsuhdettaan mieltymystään selittävänä tekijänä. Riku oli ainoa, jonka mielestä vähäinen isäkontakti saattoi olla syynä siihen, että hän pitää vanhemmista miehistä; kuitenkin Rikun kokemuksessa isä - poika-tyyppinen rooliasetelma suhteessa ihannemiehen kanssa ei ollut lainkaan relevantti, vaan suhde pitäisi olla täysin tasa-arvoinen.Isä - poika-asetelman merkitystä pohdittaessa huomio täytyy kiinnittää siihen, että kyseessä on hyvin moniulotteinen seksuaalinen fantasia, johon liittyy toisaalta turvallisuuden ja miehekkään hellyyden, toisaalta sadomasokistisesti värittyneen alistaja - alistuja-rooliasetelman elementtejä (vrt. Sandnabba & Santtila & Nordling, 1999):

M: - - Mul on vähän tämmönen fetissi tähän tämmöseen niinku keskiluokkaisuuteen ja tota sitten tämmöseen niinku pimeään puoleen ihmisessä. Jonkin verran mä oon jo S/M-juttujakin harrastanu, mut en mitenkään hirveesti - - mun mielestä on kiihottavaa se, et niinku ihmiset hallitsee itsensä, ja et se näkyy, et ne on tehny jotain päästäkseen tilanteeseen, missä ne on - - sitten jostain henkisistä ominaisuuksista, ni mä olen jonkin verran alistuva sängyssä. Pystyn kyllä olemaan ominoivakin, mut yleensä vaan jos joku pyytää, tai sit jos mä oon pahalla tuulella. Mä jotenkin pidän tämmösistä dirty old maneistä, ja tota uniformumeininki on hyvin lähellä sydäntä, sopii laatuun. - -
N: No tää ihannemies, ni minkälainen sen läsnäolo on, et onks se turvallinen vai pelottava vai hellä vai...

M: Siinä on tietenkin niinku hirveesti kaikkee... Totta kai niinku turvallisuus, totta kaihan se pitää olla, sehän kuuluu niin olennaisena osana siihen hommaan. Mut toisaalta niinkun eihän se ois jännää jos ei joutuis koko ajan olemaan vähän varpaillaan, et kyllä se niinku pitää olla se niinku se tavallaan se pelottavuus siinä kuitenkin aika vahvasti esillä. Ja just silleen, et ei niinku voi olla tietonen siitä, et mitä toinen niinku seuraavaks tekee, et saattaa tapahtua ihan mitä vaan.

(Marko, haastattelu 26.10.1998)

***

J: No seksisuhteessa tää pitäis olla hyvinkin tällanen aktiivinen aloitteellinen, joka vie ja mä saan vikistä -tyylinen. Et tota, se on kiihottavaa. Mä, tota, haluisin tuntea itteni niinku tosi pieneksi tän toisen rinnalla, niinku et melkeen mua vaan käytetään hyväks suoraan sanottuna, et se on kyllä kiihottavaa. Mutta toinoiniin, parisuhteessa tietysti se ei toimi alkuunkaan. Et jos joku yrittäis määräillä mua ja noin, niin mä pistäisin oitis kampoihin, toinoiniin siitä tulis kyllä tappelu. Se on vaan tällanen fantasiajuttu mikä toimii niinku lyhyissä jutuissa, mutta ei yhtään jokapäiväsesti - - siis seksisuhteeseen mä totanoiniin haluaisin tämmösen lähes melkein niinkun pelottavan, pelottavan isähahmon. En mä voi olla huomaamatta, et siinä on vähän yhtäläisyyksiä mun oikeaan isääni, siinä mitä mä haluan. Et just tällanen hyvin samantyylinen, kyllä. Et tota jolle ei niinkun voi sanoa vastaan ja suuri, pelottava, tällanen päällekäyvä. Mut eihän sellasen kans tietystikään voi taaskaan niin parisuhdetta pitemmälle harrastaa, vaan siinä sitten tarttee olla enemmän tasavertanen ja tämmönen just hellä ja kiltti ja herttanen.
(Johannes, haastattelu 28.10.1998)


Isä - poika-asetelma suhteessa ihannemiehen kanssa ja oikea isäsuhde ovat kaksi erillistä kokemuksellista realiteettia, joiden välillä on vähän tai ei lainkaan yhtäläisyyksiä. Jarnon ja Kimmon kohdalla isä - poika-asetelman keskeinen elementti on turvallisuuden tunne. Sen sijaan Markon ja Johanneksen kohdalla isä - poika-asetelmaan liittyy sekä turvallisuuden/hellyyden että pelottavuuden/alistumisen elementtejä.

Aineiston perusteella ei voida päätellä missä määrin tutkittavien isä - poika-asetelmaan liittyvät fantasiat juontuvat oikeasta lapsuus- ja nuoruusajan isäsuhteesta. Tutkittavien tavassa puhua isä - poika-fantasioistaan ei ole kuitenkaan havaittavissa mitään ahdistusta, vaan päinvastoin fantasiat vaikuttavat olevan tärkeä osa heidän persoonallisuuttaan. Ne myös elävöittävät ja rikastuttavat monin tavoin heidän kokemusmaailmaansa. Siten voidaan todeta, että fantasioiden alkuperän selvittäminen ei ole välttämättä lainkaan mielekästä. Sen sijaan tutkittavien fantasiamaailman yksityiskohtaisempi tutkiminen esim.
sadomasokistisesta näkökulmasta saattaisi olla hedelmällinen jatkotutkimuksen aihe.

 

5.4. Aineiston ja teoriapohdinnan välisen vuoropuhelun keskeiset johtopäätökset

Suppen (1985) esittämän mallin mukaisesti voidaan todeta, että ikäero on vanhempiin miehiin kiintyvillä nuorilla homomiehillä tyypillisimmin parafiilinen seksuaalinen vihje, ts. se on välttämätön seksuaaliselle kiihottumiselle.

Subjektiivinen kokemus omasta ikäisiään korkeammasta henkisestä kypsyydestä voi joskus hämärtää ikäeron merkitystä suhteessa: vaikka kumppani olisikin ikävuosissa mitattuna itseä vanhempi, niin hänet koetaan kuitenkin suurinpiirtein samanikäiseksi.

Joskus vanhempi mies voi edustaa jungilaista Viisaan Vanhan Miehen arkkityyppiä, roolimallia, jonkalaiseksi itseä pyritään kehittämään sekä fyysisesti että henkisesti.

Historiallisesti merkittävän opettaja - oppilas-tyyppisen rooliasetelman keskeinen merkitys liittyy vanhemman miehen elämänkokemukseen, josta nuorempi osapuoli voi oppia. Joissakin asioissa nuorempikin osapuoli voi toisaalta olla opettajan roolissa vanhemmalle.

Organisoituneen karhualakulttuurin vaikutus ihannemiestyyppiä kuvaileviin kielellisiin ilmaisuihin on voimakas: tyypillisin ihannemiestä kuvaileva metafora on "nallekarhu". Ihannemiestyyppi sinällään vaikuttaa kuitenkin muodostuvan jo lapsuudessa.

Osa vanhempiin miehiin kiintyvistä nuorista homomiehistä voidaan selkeästi luokitella ‘gerontofiileiksi’ Hirschfeldin (1952, 227) määrittelemän kriteerin – etsivät yli 50-vuotiasta kumppania – perusteella. Vanhempiin miehiin kiintyvät nuoret homomiehet etsivät parisuhdetta ajatellen kumppania, joka kohtelee heitä tasavertaisena ikäerosta huolimatta. Tulos on vastakkainen Harryn (1982) johtopäätökselle, jonka mukaan vanhempaa kumppania etsivät homomiehet haluavat kumppanin olevan dominoivampi parisuhteessa.

Vanhempiin miehiin kiintyvä nuori homomies ei hae vanhemmasta kumppanista materiaalisia, ulkoisia "vaihtohyödykkeitä", vaan pääasiassa sisäisiä ominaisuuksia kuten iän mukanaan tuomaa viisautta ja seksuaalista viehätysvoimaa. Tulos vahvistaa Steinmanin (1990) johtopäätöksen. Epätasa-arvoiset valta-asetelmat liittyvät vanhempiin miehiin kiintyvillä nuorilla homomiehillä yksinomaan seksifantasioihin. Tulos vahvistaa Leen (1990) ajatuksen siitä, että eri-ikäisten välisessä parisuhteessa osapuolten on kyettävä työstämään itselleen myös tasavertaisten kumppanien roolit, vaikka epätasa-arvoiset valta-asetelmat olisivatkin keskeisiä esim. pariskunnan seksileikeissä.

Lapsuuden ja nuoruuden isäsuhteen kokemuksellinen laatu vaihtelee etäisestä läheiseen. Tästä syystä on perusteltua todeta, että isäsuhteen laadulla ja vanhempiin miehiin kiintymisellä ei välttämättä ole mitään syy-yhteyttä. Isä - poika-tyyppinen rooliasetelma ihannemiehen kanssa on moniulotteinen seksuaalinen fantasia, johon liittyy toisaalta turvallisuuden ja miehekkään hellyyden, toisaalta sadomasokistisesti värittyneen alistaja -
alistuja-rooliasetelman elementtejä. Isä - poika-asetelma ja oikea isäsuhde lapsuudessa ja nuoruudessa ovat kaksi erillistä kokemuksellista realiteettia, joiden välillä on vähän tai ei lainkaan yhtäläisyyksiä.


EMAIL: